Raumalainen kestävyysjuoksutalli, TANEN PEURAT
1980-luvun alussa Rauman Urheilijoiden kestävyysjuoksu-urheilu alkoi vilkastua mukana olleiden nuorien myötä. Nuoret olivat tulossa täysi-ikäisiksi, joten tarvittiin jotain uutta piristystä ja uusi tapoja kun käsillä oli siirtymävaihe kohti aikuisten sarjoja. Juoksijat kehittelivät ideaa ja pyörittelivät ajatusta kilpailumatkoilla. Tästä sai alkunsa 1986 Raumalla kestävyysjuoksun menestyksen parantamiseksi sekä tulevaisuuden turvaamiseksi perustettu tavoitteellinen kestävyysjuoksuryhmä joka rakentui Rauman Urheilijoiden ympärille.
Seurassa oli jo valmiina asiantuntevaa valmennusta ja 1975 Raumalle muuttanut Tauno Iso-Tryykärin tietämys olisi täysin käytettävissä, olihan hän heti Raumalle tultuaan vahvasti toiminnassa mukana. Juoksutallejahan oli ollut Suomessa jo isojen tehtaitten avustuksilla kymmeniä vuosia aikaisemmin. Ja olihan Rauman seudullakin ollut juoksijoiden kesken yhteishenkeä nostattamassa Kokemäellä Känki- niminen porukka jossa Olavi Suomalainenkin alussa oli sekä Eurassa Runners-niminen ryhmä jossa muun muassa Mauri Mäkilä nuorena poikana oli.
Iso-Tryykärille oli myös jo 60-luvulta Huittisten ajoilta tuttua juoksutallitoiminta kun Lauttakylän Lujan juoksijoiden ryhmä kävi yhteislenkeillä. Tanen peurat tuli silloin nimeksi,kun lähes aina lenkillä tuli nähtyä peuroja. Iso-Tryykäri oli jo hankkinut kannuksia ja mainetta valmentamalla aikaisemmin mm. Jouko Uolaa ja Tommy Ekblomia, joten Tauno Iso-Tryykäri oli pojille luonnollinen valinta tallipäälliköksi. Samalla tuli mukaan aimo annos urheilutietämystä. Hänen luonteensa oli järjestelmällinen sekä suunnitelmallinen jollainen tietysti tällaisen tehtävän omaavan henkilön pitää ollakkin.
Tallipäällikön tehtäväkenttä muodostui pitkälti varusteiden hankinnoista, sponsorien keräämisestä. Myös tiedottaminen kuului toimenkuvaan kokouksineen ja palavereineen. Ja kaikki löytyy edelleen siisteistä mapeista tarkasti dokumentoituna mikä kuvastaa hyvin, kuinka millimetrin tarkasti tallin toimintaa vietiin eteenpäin. Taloudellisen tuen hankkiminen oli haastavaa, yleinen käytäntö kun oli, että tuetaan vasta kun on huipulla. Siksi rahan saanti oli työlästä. Onneksi löytyi tukijoita, joista voi mainita Rauma Repolan, Teollisuuden Voiman ja Helkoksen. Oman työn ohella haastetta oli jatkuvasti soittamisineen ja tapaamisineen.
Kaiken tämän toiminnan tarkoituksena oli luoda urheilijalle mahdollisimman hyvät lähtökohdat menestyä tai ainakin saavuttaa oman kapasiteetinmaksimin. Isompia tavoitteita ei aseteltu mutta tarkoitus oli kehittyä SM-tason urheilijaksi, jos juoksijan kyky ja kapasiteetti tähän antoivat mahdollisuuden. Talli antoi motivaatiota harjoitteluun ja yhteishenki oli tietysti korkealla. Juoksijat harjoittelivat yleisesti ottaen erillään, mutta sunnuntaisin ryhmällä oli tapa kokoontua yhteen ja vetää yhdessä pitkä aerobinen lenkki. Viestitapahtumat olivat aina kisoja, jotka hitsasivat ryhmää mukavasti yhteen. Tämä kaikki antoi myös eväitä siviiliin. Pojat olivat ahkerasti opiskelevia nuoria. Urheilun tuoman systemaattisuuden ja elämän tapojen parhaat puolet eivät voi olla vaikuttamatta parantavasti myönteisesti myös opinnoissa menestymiseen.
Ylh.vas. Tommi Heinonen, Pauli Sved, Mikko Iso-Tryykäri, Jukka Viitanen, Juha Mäenpää Alh.vas Arto Nummela, Timo Uusipere, Tommi Suvanto ja Tauno Iso-Tryykäri
Iso-Tryykäri toimi siis myös valmentajana. Alussa mukana oli myös Mauno Tuovila ja Ari Nummela, jotka hieman myöhemmin siirtyivät pois. Jukka Viitanen oli ryhmässä alusta alkaen, ensin Pauli Svedin valmentajana ja myöhemmin Tommi Heinosen. Viitanen olikin suuressa roolissa koko Tanen peurojen olemassa olon aikana.
Alkuvuosina talliin kuuluivat: Teijo Valtanen, Rami Siivonen, Juha Mäenpää, Pauli Sved, Tomi Suvanto, Timo Uusipere, Arto Nummela, Tommi Heinonen ja Olli Salmi. Juoksijoita putosi ryhmästä vuosien varrella lähinnä vammojen ja pääpainoksi muodostuvien opiskelujen vuoksi. Ryhmä eli, koska vuodetkin kuluivat ja näin tuli aina uutta verta ja toiminta oli koko ajan vilkasta.
Tomi Suokanto, joka nuorempana hiihti , siirtyi pikkuhiljaa juoksun puolelle ja liittyi peuroihin. Joonas Hohkuri jalkapallon puolelta Viitasen valmennukseen. Ilkka Varis Kortelan Ryhdistä ja valmentajanaan Oiva Mäkilä liittyi mukaan. Sami Myllymaa niin ikään Kortelan Ryhdistä, lähinnä hiihtopuolelle jonka hän sitten lopullisesti lajikseen valitsikin, mutta oli oiva lisä RU:n joukkueessa joukkuepanoksessa. Tino-Taneli Tanttu otti Iso-Tryykäriä hihasta kiinni ensimmäistä kertaa nuorena poikana Lapin löylyhölkässä ja jutteli mahdollisuuksia valmennukseen. Eli tästä kaikesta näki sen että Peurat oli positiivisesti julkisuudessa ja aktiivisesti esillä, mikä veti lahjakkaita nuoria mukaan. Pyytää ei tarvittu, vaan lähinnä nuoret itse hakeutuivat toimintaan. Toiminta olikin katkeamatonta aina lopettamiseen asti noin vuoteen 2007. Hetken vielä Iso-Tryykäri ja Viitanen katsoivat mitä tapahtuu, mutta tallia oli enään turha pitää yllä yksinkertaisesti urheilijoiden puuttuessa.
Vas. Tauno Iso-Tryykäri, Tomi Suokanto, Ilkka Varis, Tino-Taneli Tanttu, Joonas Hohkuri ja Jukka Viitanen
Eräänlainen aikakausi Raumalla päättyi tuohon päätökseen, mutta kaiken kaikkiaan tallin toiminta 20:n vuoden ajalta on täynnä muistoja ja hienoja hetkiä, jotka omalta osaltaan ovat olleet luomaan ainutlaatuista Raumalaista kestävyysjuoksuhistoriaa. Monet Raumalaiset nuoret ovat saaneet olla tässä hienossa tarinassa mukana. Mutta miten uudet nuoret saataisi tämän hienon ja paljoa antavan urheilumuodon pariin, siihen ei Tauno Iso-Tryykärikään pysty antamaan kaikkea kattavaa vastausta. Mutta yksi resepti hänellä on: Nuoren urheilijan juoksuharrastuksen saattaminen mielekkääksi monipuolisella toiminnalla, jossa on mukavan paljon hiihtoa, palloilua yms, lähes aikuisiän kynnykselle saakka.
Valmentajat vas. Kimmo Hohkuri, Oiva Mäkilä, Jukka Viitanen ja Tauno Iso-Tryykäri
2001 uudet värit puvuissa ja taas kohti uusia kilometrejä. Vas. Ilkka Varis, Toni Knuutila, Tomi Suokanto, Joonas Hohkuri ja Tino-Taneli Tanttu
2002 keväällä Tanen Peurojen juoksijoilla oli selvät suunnitelmat kesästä.
